TOS (Thoracic Outlet Syndrome)

TOS on rintakehän yläaukeaman alueen aiheuttama, yleisimmin yläraajan hermoihin kohdistuva, paine (kompressio), mikä aiheuttaa hyvin monimuotoista oirehdintaa yläraajan alueella. Selvästi harvinaisempi muoto TOS:sta on yläraajaan kulkevien verisuonten kompressio. Oireen aiheuttava kompressio (hermoihin tai verisuoniin) voi tapahtua kaularangan vieressä kulkevien lihasten (scalenus-lihakset) välissä, solisluun alla tai lapaluun korppilisäkkeen alapuolella olkapään etuosassa.

Selvästi yleisin muoto (>95 %) TOS:sta on yläraajaan menevän hermopunoksen ärsytys (neurologinen TOS). Tätä esiintyy enemmän naisilla. TOS voi aiheuttaa yläraajan alueen laaja-alaista kipua, mutta harvoin neurologisessa TOS:ssa on mukana myös lihasmassan pienenemistä (atrofiaa) hermon toiminnan selvän heikkenemisen seurauksena. Yleisimmin taustalla on hartiarenkaan toimintahäiriö, ei niinkään hermopunoksen pinnetila varsinaisesti. Lyhentyneet ja yliaktiiviset hartiarenkaan lihakset aiheuttavat hermopunoksen ärsytystä ja yläraajaoireen lisäksi voi oireita olla myös hartiassa, kaulalla ja jopa kasvoilla. Oire voi olla molemmin puolinen, vaikka yleensä TOS on toispuolinen.

Vaskulaarinen TOS voi aiheuttaa oiretta joko laskimoa (n. 3 %) tai valtimoa (n. 1 %) painaen. Vaskulaarinen TOS on lähes aina toispuolinen. Laskimoperäinen TOS on yleisempi miehillä ja esiintyy selvästi yleisemmin dominantissa yläraajassa.

TOS:n taustalla voi olla useat syyt. Synnynnäinen rakennepoikkeavuus kylkiluiden osalta voi olla aiheuttamassa oiretta. Alimman kaularangan nikaman poikkihaarakkeen tavallista suurempi koko tai siitä lähtevä ylimääräinen pieni kylkiluu (kaulakylkiluu) voi olla vaivan taustalla. Näitä anatomisia variaatioita esiintyy noin 1 % ihmisistä ja monesti tämä on täysin oireeton. Myös vammat, kuten liikenneonnettomuus, voi aiheuttaa TOS:ia. Ehdottomasti yleisin vaivan aiheuttaja on kuitenkin toiminnallinen ongelmatiikka hartiarenkaan lihasten toiminnassa, mikä johtaa siihen, että hermopunos joutuu ärsytykselle hartiarenkaan alueella etenkin yläraajan ollessa koholla hartiatason yläpuolella. Tähän liittyy monesti hartiarenkaan kontrollin puute, mitä provosoi entisestään toistokuormitus ja fyysinen tai psyykkinen stressi. Taustalla voi olla myös kasvain, mikä on onneksi harvinainen oireen aiheuttaja.

Yksinkertainen keino tutkia verenkierrollista TOS:ia on kotonakin tehtävissä olevan verenpainemittaus. Verenpaineen mittaaminen kummastakin kädestä 2–3 kertaan ja laskea kummallekin kädelle keskiarvo ja sitten verrata yläraajojen verenpainemittausarvoja toisiinsa voi antaa viitteitä verenkiertoperäisestä TOS:sta. Mikäli selkeä puoliero on havaittavissa ja voimakkaita oireita on pienemmän verenpaineen omaavassa yläraajassa, kannattaa lähteä näyttämään kättä lääkärille.

Milloin lääkäriin?

Samoin, jos huomaa selvää lihaskoon eroa kämmenessä peukalon tyvessä, kannattaa hakeutua lääkäriin, sillä tuolloin kyseessä voi olla harvinaisempi neurologisen TOS:n muodoista ja voi vaatia lisätutkimuksia ja -hoitoa. Yleisin oire on siis epämääräinen laaja-alainen yläraajan oirehdinta, mitä yleensä pahentaa kädet ylhäällä (kyynärpäät hartiatason yläpuolella) työskentely.

Lisätutkimuksia tarvitaan yleensä vaskulaarisessa ja lihasatrofiaa aiheuttavassa neurologisessa TOS:ssa. Näitä voivat olla esimerkiksi verenkierron varjoainekuvaus, ultraäänitutkimus, hermoratatutkimus, röntgen-kuvaus tai magneettikuvaus. Yleisimmässä TOS:ssa (toiminnallinen neurologinen) ei yleensä lisätutkimukset tuo lisähyötyä ja diagnoosi pystytäänkin tekemään yksikertaisilla testeillä vastaanoton aikana. Tietyissä tapauksissa jatkotutkimukset ovat tarpeen myös toiminallisessa neurologisessa TOS:ssa lähinnä siitä syystä, että halutaan varmistua siitä, että mikään muu sairaus ei aiheuta oireita. Näitä ns. poissulkututkimuksia voidaan käyttää tuolloin lääkärin kliinisen tutkimuksen perusteella.

Toiminnallista neurologista TOS:ia voidaan ainakin periaatteessa ennaltaehkäistä työergonomian, ryhtiin liittyvien tekijöiden ja lihaskuntoharjoittelun avulla. Tutkimusnäyttö on kuitenkin ennaltaehkäisystä vähäistä, mutta esim. lihaskuntoharjoittelulla on muitakin edullisia vaikutuksia terveyteen, että sitä voi suositella käytännössä kaikille. Diagnoosin jälkeen suunnitellaan kuntoutus fysiatrin tai liikuntalääketieteen erikoislääkärin toimesta. Tässä tärkeimmät tekijät ovat fysioterapeuttiset käsittelyt ja asiakkaan itse tekemät harjoitteet, mitkä fysioterapeutti suunnittelee yksilöllisen tarpeen mukaan. Hoidossa on otettava huomioon koko yläraajan ja ylävartalon toiminta. Vain hyvin harvoissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan kirurgiseen hoitoon, mitä ennen tulee konservatiivinen hoito olla kokeiltuna mahdollisimman tehokkaasti.

Jani Takatalo

Fysiatri

Fysiatrian erikoislääkäri. Fysiatrian erikoislääkäri tutkii ja hoitaa kattavasti kaikenlaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja, kuten rangan, nivelten ja lihasten vaivoja. Fysiatrin tavoitteena on helpottaa vaivoista aiheutuvia oireita, kuten kipuja, sekä parantaa liikuntakykyä ja päivittäisessä elämässä pärjäämistä.



Muita uutisia