Krooninen kipu on häiritsevä, ärsyttävä, raastava ja tuskallinen tuntemus. Tärkeintä kuitenkin on, että ihminen voi hoitaa sitä itse. Tämä ei tarkoita, että ihmisen pitäisi selvitä tästä kokonaisuudesta yksin vaan perhe, ystävät ja ammattilaiset ovat tässä mukana suuressa roolissa.

Nykyaikaiset kivunhoidon menetelmät pohjautuvat teoriaan siitä, että ihmisen ajattelulla on suuri rooli kipukokemuksessa. Yleisesti ajatellaan, että akuutin kivun hoidossa riittää kipua aiheuttavan tekijän poistaminen, mutta kroonisen kivun hoidossa näin ei ole. Kroonisen kivun hoidon keskeinen tavoite on oppia elämään kivun kanssa, mikä vaatii erilaisia kivunhallintakeinoja. Krooninen kipu voi vaatia muutoksia elämäntapoihin, uskomuksiin ja terveyskäyttäytymiseen.

Yleisesti ajatellaan, että ihminen yrittää toimia aina niin, että omasta tekemisestä seuraa positiivinen lopputulos. Aina asia ei ole kuitenkaan niin. Ihmiset jatkavat usein ei-toimivien keinojen käyttämistä, vaikka ne eivät johda toivottuun tulokseen, vaan tilanne voi jopa pahentua. Yksi syy tähän voi olla automaatiokäyttäytymisessä, jolloin emme tiedosta syy- ja seuraussuhdetta. Toisaalta ihminen saattaa tiedostaa, ettei valittu tapa toimia ole oikea, mutta jatkaa ei-toimivaa käyttäytymistä siitä huolimatta. Esimerkiksi herkkujen syöminen tai alkoholin käyttäminen stressin hallintaan on tällaista toimintaa. Lyhyellä välillä tämä voi lievittää ahdistusta, mutta pitkällä aikavälillä tilanne heikkenee entisestään lisäten terveydellisiä, emotionaalisia ja toiminnallisia ongelmia.

Persoonallisuus ja sen piirteet vaikuttavat siihen, minkälaisia selviytymiskeinoja ihminen valitsee. Keinot jaetaan aktiivisiin ja passiivisiin. Olipa kipupotilaan hoito tai kuntoutus sitten perinteisempää tai kokonaisvaltaisempaa terapiaa, on ensiarvoisen tärkeää auttaa asiakasta tiedostamaan niitä toimintatapoja, joilla hän kivun kanssa yrittää selvitä.

“Ihmiset, jotka suhtautuvat passiivisesti uhkiin ja haasteisiin, kokevat enemmän kuormitusta ja stressiä, kuin ne, jotka pyrkivät aktiiviseen ongelmanratkaisuun ja keinojen etsimiseen.”

Fysioterapia kroonisessa kivussa

Fysioterapiassa on tärkeää huomioida tapa, jolla asiakkaan kanssa viestitään. Onko viestintä positiivista vai negatiivista eli minkälaisen käsityksen me luomme asiakkaalle hänen toimintakyvystään tai tilanteestaan. Positiivinen viesti tukee toipumista vähentämällä katastrofointia ja tukemalla minäpystyvyyden tunnetta. Kolikon kääntöpuolella ovat ammattilaisten käyttämät sanat “luhistuminen, kuluminen, rappeuma” jne., jotka voivat lisätä pelkoa ja lisätä kroonisen kivun oireilua.

Hyvä terapeuttinen yhteistyö kroonisen kipupotilaan kanssa

Asiakkaan on hyvä tietää mitä odottaa kuntoutukselta, koska yhteiseen päämäärän pyrkiminen vaikuttaa positiivisesti hoitotulokseen.

Fysioterapian pääpiirteet kroonisen kipupotilaan tutkimisessa ovat;

  • Tutkitaan hyvin ja selitetään löydökset ymmärrettävästi.
  • Arvioidaan asiakkaan voimavarat ja suunnitellaan kotiharjoitteet, joihin asiakas sitoutuu.
  • Annetaan selkeät kirjalliset ja kuvalliset ohjeet kotiharjoitteluun.
  • Kerrataan ohjeet niin, että asiakas ymmärtää ne. Harjoittelumotivaation kannalta keskeistä on optimistisuus ja kokemus oman aktiivisuuden merkityksellisyydestä.
  • Seuranta riittävän usein varmistaaksesi harjoittelun positiiviset tai negatiiviset vaikutukset.

Kroonisesta kivusta kärsivän potilaan fysioterapian täytyy olla pitkäjänteistä ja hoitosuhteen tulee olla saumaton, vaikka emme pystykään poistamaan kroonista kipua.  Moniammatillisuus on erittäin tärkeää. Asiakkaan ympärillä toimivien tahojen pitäisi kommunikoida keskenään ja puhaltaa yhteen hiileen. Näin voimme saavuttaa kroonisen kivun hoidossa parhaan mahdollisen tuloksen.

Lähde: Ammattilaisen kipukirja (2020)

OMT-fysioterapeutti, sert. urheilufysioterapeutti Kari Vinkki

Kivunhoidon erityisasiantuntija

Krooninen kipu ja fysioterapia



Muita uutisia