Urheilu ja muut itsensä kehittämiseen tähtäävät toiminnat ovat parhaimmillaan loistavia
psyykkistä hyvinvointia lisääviä tapoja elää. Psyykkistä hyvinvointia lisääväksi tekijäksi on
tunnistettu ihmisen toiminta, joka tähtää hänelle itselle aidosti tärkeiden asioiden
toteuttamiseen ja niiden mukaan elämiseen. Tätä kuvataan usein kansankielellä ‘itsensä
toteuttamiseksi’. Psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta itsensä kehittäminen on siis
hyvinkin kannatettavaa toimintaa, ihan myös siellä kaikista kilpailluimmallakin tasolla.

Tähän liittyy kuitenkin kaksi yleistä ongelmaa, joihin olen psykologina työskennellessäni ja erilaisia tarinoita eri lähteistä seuratessa törmännyt. (Lukijalle varoitus: tiedossa karkea karrikointi, mutta tekstin miellyttävän lyhyenä pitämiseksi sallinette sen). Itsensä kehittäminen ei vaikuta lisäävän psyykkistä hyvinvointia, jos

1) syyt tekemisen taustalla eivät “lähde henkilöstä itsestään” eli toiminta ei ole tai ei liity henkilölle itselleen aidosti tärkeisiin asioihin ja/tai

2) emme onnistu käsittelemään toimivalla tavalla tilanteessa herääviä ajatuksia ja tunteita, mikä tekee toimintaan sitoutumisesta vaikeaa.

Tällöin annamme ikään kuin ajatuksille ja tunteille vallan päättää kuinka toimimme, mikä voi johtaa siihen, että jätämme tärkeät teot tekemättä. Tämä taas voi estää meille tärkeiden asioiden ja tavoitteiden toteutumisen. Lyhyellä aikajänteellä tärkeiden asioiden toteutumattomuus ei välttämättä haittaa, mutta pidemmällä aikajänteellä tyytymättömyys omaan tilanteeseen kasvaa, mikä lisää riskiä psyykkiselle pahoinvoinnille.

 

Liian monen taitojen kehittäminen katkeaa yllä mainittuihin ongelmiin ja se on harmillista, koska niin ei tarvitsisi olla. Meidän ei tarvitse hyväksyä sitä, että toimintamme syy muuttuu itsensä toteuttamisesta “muiden mieliksi olemiseen” tai tavoittelemamme asiat vaihtuvat asioihin, jotka eivät ole enää kytköksissä itsellemme aidosti tärkeisiin asioihin. Tällöin toimintamme muuttuu merkityksettömäksi ja se on ongelmallista myös hyvinvointimme kannalta. Meidän ei myöskään tarvitse hyväksyä tilannetta, jossa sitoutuminen tärkeiden asioiden mukaiseen laadukkaaseen toimintaan toistuvasti epäonnistuu.

 

Mielestäni meidän ei tarvitse hyväksyä näitä, koska voimme vaikuttaa molempiin ongelmakokonaisuuksiin. Voimme harjoitella sitä, miten tunnistamme itselle aidosti tärkeät asiat sekä säilytämme ja vaalimme toimintamme merkityksellisyyttä. Voimme harjoitella myös ns. ajatusten ja tunteiden “vallasta irtaantumisen” taitoja ja siten auttaa itseämme sitoutumaan tärkeiden asioiden mukaiseen toimintaan hankalissakin tilanteissa (kiinnostuneille englanninkielinen video vilkaistavaksi näkökulmasta, miten ajatukset ja tunteet voivat pitää meitä vallassaan: https://www.youtube.com/watch?v=vyxc889gQtY

 

Yllä mainitut esimerkit auttavat luontevasti kuvaamaan, mitä suorituskyvyn psykologia muun muassa on. Suorituskyvyn psykologia on psykologian sovellusala, joka on keskittynyt löytämään keinoja inhimillisen suorituskyvyn kehittämiseksi ja kuinka se tehtäisiin psyykkistä hyvinvointia edistävällä tavalla.

 

 

 

 

 

 

Tuomas Kolehmainen,
psykologi, PsM

 

Hyödynnetyt materiaalit:
Gardner, F. L., & Moore, Z. E. (2007). The psychology of enhancing human performance: The
mindfulness-acceptance-commitment (MAC) approach. Springer Publishing Company.

Ryan, R. M.,& Deci, E.L. (2018). Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation,
Development, and Wellness, 2nd Edition. Guilford Press.

https://contextualscience.org/

Suorituskyvyn ja hyvinvoinnin yhdistämisen kipukohtia



Muita uutisia